Kuvien kertomaa

Unelman toteutuminen lähestyy maaliviivaa. Loppukiri on ollut hengästyttävä ja stressaava. Sen vuoksi blogin kirjoittaminen on jäänyt taustalle viime viikkoina. Kuvat saavat nyt kertoa syksyn etenemisestä meidän raksalla.

Koska muutto lähestyy kovaa vauhtia, seuraavan kerran saan todennäköisesti kuvia jo valmiista talosta. Ulkorappaus ja pihan tekeminen ja terassit jäävät ensi kevääseen. Työ jatkuu, mutta suurin urakka on pian takana ja voimme hetkeksi jäädä talvilepoon.

Olohuoneen, keittiön ja eteisaulan lattioihin tuli laatta, joka muistuttaa tammilankkuparkettia. Olemme tyytyväisiä lopputulokseen ja lattia näyttää todella hyvältä ja tuntuu mukavan lämpimältä, kun lattialämmitys on päällä.

            Yksi vaikeimmista kohteista eli korkean osan vinokaton panelointi. Valitsimme

            mdf-paneelin, joka oli helppo lyödä pontista hakasnaulaimella koolaukseen. 

Taloomme tulee paikka vain parille riippuvalaisimelle, muut valaisimet ovat kiinteitä led-valoja.

Portaissa näkyy paikallinen kädenjälki. Metallisten reisilankkujen ja  tammiaskelmien seuraksi tulee metallikaide lasilla.

Tiilerin Pikku-Lauri istuu hyvin sisustukseen valkoisena.

Makuuhuoneisiin ja yläkertaan laitoimme laminaattia.

Keittiö osina olohuoneessa...

...ja muutaman päivän päästä melkein valmiina.

Lämpöä syksyyn

Tätä on odotettu. Ikkunat paikoillaan.

Pienen tyvenen vaiheen jälkeen paljon tapahtui rysäyksellä. Takka ja piippu ovat paikallaan ja viimeistä silausta vaille. Ikkunat ja ovet saapuivat vihdoin. Kun ikkunat saatiin asennettua, talo tuntui ensimmäistä kertaa talolta - ei rakennustyömaalta. Niin paljon ne tilaa muuttivat. Isot ikkunat lattiasta kattoon ovat olennainen osa meidän taloa. Tärkeää oli saada myös lämpöä sisään ilmojen viiletessä.
Tällä viikolla sisätyöt ovat jatkuneet kylpyhuoneen tasoituksella ja vesieristyksellä sekä viimeisten sisäseinien tasoituksella. Kohta päästään laatoittamaan ja maalaamaan viimeistä pintaa. Portaat ovat tulossa.

Henkeä pidättäen seurasin, kun ikkunat nousivat imukupin varassa paikoilleen.

Pohjustustöitä tehdessä on tullut mietittyä sitä innostusta, joka saa ihmisen lähtemään rakentamaan omakotitaloa. Mikä hulluus iskee, kun pitää viisikymppisenä hypätä tällaiseen projektiin? Moni sanoo talon valmistuttua, ettei koskaan
enää. Moni pari päätyy eroonkin talon rakentamisen mainingeissa. Me ei koskaan sanottu ei koskaan vaan päin vastoin: ainakin kerran vielä.
Kun olin lapsi, sanottiin, että kyllä miehen pitää perheelleen koti tehdä - omin käsin. Nykyään omin käsin rakentaminen on vähentynyt huomattavasti. Omakotitalon rakentaminen on vaativaa ja sääntöjä on paljon. Lisää tuntuu tulevan koko ajan hallituksen byrokratian purkutalkoista huolimatta. Ilman mitään kokemusta rakentamisesta kodin pystyttäminen itse on melko lailla mahdotonta. Sen takia on valmistalot, joihin saa kuitenkin sen yksilöllisen silauksen sisustusratkaisuilla ja muuttamalla tilaratkaisuja mielensä mukaan.

Koska meidän elämäntilanteemme on nyt sellainen, että voimme rakentaa kokopäiväisesti, hyödynnämme omaa työpanostamme. Ja loppua koti tahti vain kiristyy. Meidät tuntien valmista tehdään vaikka yötä myöten. Tämä homma on siitä hyvä, että se loppuu, kun tulee valmista. Niin yksinkertaista kun jaksaa puurtaa päivästä ja illasta toiseen.

Kuvakulma yläkerran makuuuhuoneesta sadekuuron yllätettyä.

Pakkoloma

Viime blogitekstin viimeiset sanat olivat kuin enne. Toiveikkaasti suhtauduimme jatkoon vielä viime viikolla. Ikkunoiden piti myöhästyä vain viikon tai pari, mutta nyt näyttää siltä, että ikkunat ja ovet tulevat vasta kuukauden alkuperäistä myöhemmin. Syksyn sateet ja kylmyys alkavat vaikuttaa talossa, ja lattialämmitys olisi pian hyvä saada toimimaan, että laatta kuivuisi. Neuvottelut ikkunatoimittajan kanssa jatkuvat, sillä kaiken piti olla selvää, kun keväällä asioista sovittiin.
Muuten kaikki sujuu mallikkaasti. Harmi vain, että niin moni asia riippuu ikkunoista. Muutimme alkuperäistä suunnitelmaa siten, että teemme jo lopullisia seinäpintoja niin paljon kuin pystymme nopeuttaaksemme työtä. Myös takka muurataan jo lähiaikoina.
Autokatos valmistui myös viime ja tämän viikon aikana, koska nyt oli sopiva hetki tehdä sitä - ikkunoita odotellessa. Viikonlopputyönä viimeistelimme talon ulkomaalaukset räystäiden alla, samoin kuin autokatoksen räystäiden alla.

Onneksi räystäskourut tulivat viime viikolla, sillä nyt vettä on tullut monena päivänä. Luonto tietysti kaipasikin jo vettä, mutta itsestä pitkän kuuman kesän loppuminen tuntuu todella haikealta. Myös rakentaminen kesän lämmössä ja valossa on ollut vaivatonta. Nyt kaikki pitää suojata tuulelta ja sateelta. Ja kun ei ole niitä ikkunoita...
Muutamat viimeiset sisustusjututkin on tullut valittua. Vähän tapetteja makuuhuoneisiin, tummaa maalia yhteen olohuone-keittiön seinään ja sisustuslevyä yläkerran mataliin seiniin.
Kaikki onkin hyvä olla valmiina, sillä kun ikkunat saadaan asennettua, laitetaan iso vaihde silmään ja rysäytetään sisustus niin nopeasti kuin ikinä pystytään. Sitä odotellessa pientä pakkolomaa.

Hetket helteessä

Onpa ollut hyvä sää rakentaa, ovat monet meille sanoneet. Säiden puolesta parempaa kesää ei olisi voinut toivoa. Rakennusmiehet, jotka ovat hikoilleet työvaatteissa ja turvakengissä jopa reilun 30 asteen helteessä, ovat välillä olleet eri mieltä. Muutama viileämpi päivä tähän elokuun alkuun on siksi ollut tervetullutta vaihtelua. Eikä sateestakaan ole nyt haittaa, sillä vesikatto on vihdoin valmis. Viime viikonloppuna ukkoskuuron iskiessä sade ropisi uutukaiseen peltikattoon.

Katto syntyi heinäkuun helteessä.

Uusi viikko käynnistyi sähkötöillä, autokatoksen teolla sekä täyttömaiden levityksellä. Viikonloppuna jatkoimme itse sisäseinien tasoitusta. Sitä riittää vielä ainakin yhdeksi päiväksi. Muutoin sisätyöt ovat kohta siinä vaiheessa, että odotellaan ikkunoita, jotta voidaan jatkaa seinien tasoitusta ja pinnoitusta. Ikkunat tulevat muutaman viikon päästä ja se tulee olemaan taas yksi selkeä etappi kohti kodin valmistumista.

Joko lokakuussa päästään omaan saunaan?

Väliaikaisasunnossa kaikki toimii, mutta omaan kotiin on jo pieni kaipuu. Mitä lähemmäksi oletettu muuttopäivä tulee, sitä innokkaammin töitä haluaisi vauhdittaa. Vaikka sitä tietää, ettei joitain asioita voi nopeuttaa, mieli sanoo muuta. Lepopäiviäkin olisi hyvä joskus pitää. Ja yrittää unohtaa rakentaminen ja sisustaminen hetkeksi. Älypuhelinaikana tahtoo vain olla niin, että heti kun mieleen jotain pälkähtää, asia pitää googlettaa. Vaikka keho vähän välillä lepää, mieli ei ennen kuin talo on valmis. Eikä ehkä heti sittenkään.

Inspiraatiota Porista

Pitkä matka Mikkelistä Poriin kannatti ajaa. Asuntomessuilla on aina mukava pyörähtää ja Porissa ei oltu aikaisemmin käyty. Tiukan aikataulun vuoksi kaupunki jäi vähälle huomiolle, sillä omakotirakentajien pääkohde oli tietysti vain messualue. Poriin kannattaa kuitenkin palata kaupungin takia ja tietysti meren takia.
Messuanti oli lähinnä sisustuksellinen. Varmistuimme takan mallista, talon ulkorappauksen väristä, suihkuista ja saunan paneloinnista. Takka onkin nyt tilattu. Meille tulee Tiilerin Pikku-Lauri Funkkis-takka, joka slammataan valkeaksi. Luukut ja piippu tulee kromia. Takan takaseinä ja keittiön takaseinä maalataan tummanharmaaksi, jolloin valkea takka ja keittiön valkeat yläkaapit tulevat hyvin esille. Muuten olohuone-keittiö on valkea ja lattia vaalea. Tavoittelen modernia, suoralinjaista ja vähäeleistä sisustusta, joka sopii suorakulmaiseen kivitaloon. Syksyllä nähdään onnistuiko.
Ulkorappaus on myös pohdituttanut. Väri on selkeä valkea tummaharmaalla sokkelilla. Rappaus on hyvin sileää. Aiomme tehdä rappauksenkin itse. Sisätilojen tasoituksen aloitimme viikonloppuna ja sen innoittamana mies uskoo, että ulkorappauskin onnistuu ruiskun avulla. Minä toimin hanslankarina kykyjeni mukaan.
Välisenät ja sisäkatot ovat viittä vaille valmiit. Viime viikon lopulla otsalankut vihdoin saapuivat ja katon asennut keskeytti sisätyöt. Tänään katto valmistuu lopullisesti.

Jykevät otsalankut jatkavat päätyjen lankkujen linjaa.

Kattovalinta oli meille helppo. Emme halunneet tiilikattoa kuten entisessä talossa. Se on kestävä ja hyvännäköinen, mutta konesaumattu peltikatto sopii kivitaloon. Peltikattojen laatu on noussut edellisestä rakennuskerrasta ja ulkonäkö on myös parantunut. Meidän valinta oli Ruukki Classic Silence, jossa on ääntä eristävä huopa liimattuna pellin alapintaan. Pelti itsessään on ohut ja mattapintainen. Nyt kun pellit ovat katolla, valinta tuntuu oikealta.
Paluumatkalla Porista käytiin myös Tampereen Hervannassa katsomassa opiskelemaan lähtevän pojan ja hänen tyttöystävän uutta opiskelijakämppää. Kehitys kehittyy, sillä heidän asunnossaan on oma parveke, sauna ja erillinen vaatehuonekin!

Pientä säätöä

Sitähän se rakentaminen on: pientä säätöä. Ja välillä vähän isompaakin. Meillä työnjako on selvä. Mies vastaa rakenteista ja minä sisustuksesta. Ne tosin limittyvät ja menevät päällekkäin, joten työmaalla pitää tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat sisustusasioihin ja päinvastoin. Tähän mennessä kaikesta on selvitty, vaikka muutama moka jo harmittaa. Niistä täytyy vain päästä yli ja jatkaa matkaa parhaansa mukaan. Puurunkoisessa talossa joitain juttuja olisi helpompi korjata kuin kivitalossa.
Heinäkuun helteessä on huhkittu onneksi sisätöissä.

Kuuma on silti, vaikka katto suojaa ja ikkunattomassa talossa käy mukava läpiveto. Kattopellit ovat vielä asentamatta, sillä otsalautaerehdys viivästyttää katon valmistumista. Lähiviikkoina kattokin tulee paikalleen.

Makuuhuoneen upouusi väliseinä.

Makuuhuoneet saivat lopullisen muotonsa, kun väliseinä muurattiin tänään. Kulmahuoneet ovat tilavat ja valoisat. Keskimmäisessä on vain yksi ikkuna ja se on vähän pienempi, mutta täysin sopiva lastenhuoneeksi.
Samaan aikaan naapuriin rakentuu useampi talo. Tulevat naapurimme ovat nuoria perheitä. Päiväkotikin valmistuu vinhaa vauhtia naapurikadulle. Vähän kauempana on hoitokoti ikäihmisille. Palveluja löytyy siis vauvasta vaariin. Alueelta ei siis välttämättä tarvitse lähteä, ellei halua.
Huomenna nokka kohti Poria ja asuntomessuja. Jazzit jäävät nyt väliin, sillä takaisin on kiire. Raksa odottaa ja takoo takaraivossa koko ajan. Messuilta löytyy toivottavasti vastauksia viimeisiin sisustusratkaisuihin, muun muassa saunaan, takkaan ja hanoihin. Kaikki muu onkin melko lailla päätetty.

Sisäilmaongelmat kuriin

Viime vuosina on puhuttu paljon sisäilmaongelmista varsinkin julkisissa rakennuksissa, mutta ovat kosteusvauriot tulleet tutuiksi myös pientaloasukkaille. Moni ei tästä syystä enää uskalla rakentaa hartiapankilla, sillä talon myyminen ilman takuuta siitä, ettei kosteusongelmia ole eikä tule, on varmasti hankalaa.
Vanha talomme on pysynyt kuivana ja ongelmilta on 14 vuoden aikana vältytty. Kiitos menee silloisille rakentajille, joista osa on liittynyt jo yläkerran timpuriporukkaan. Kosteusasiat osattiin pitää kurissa ja työmenetelmät olivat hallussa. Silti yhden perheenjäsenen allergiaoireet ovat vaivanneet. Talon rakenteissa ei ole vikaa ja ilmanvaihto toimii kuten tämän ikäisissä taloissa kuuluukin, koneellisesti.
Yhtenä pontimena kivitalon rakentamiseen oli juuri ilma. Useat sanovat, että kivitalossa on helpompi hengittää. Kivitalo on kesällä viileä ja talvella lämmin. Lammin Kivitalojen ulkoseinäharkoissa on eristys harkon sisässä, joten villaa ei tarvita kuin sisäkattoon ja väliseiniin. Ison avoimen tilan lattiaan tulee laatta, joten senkin pitäisi olla helteillä mukavan viileä ja talvella lattialämmitys tekee siitä mukavan lämpimän.
Heinäkuu alkoi raksalla vaihtelevan sään merkeissä. Juhannuksesta lähtien on ollut sateista ja tuulista. Lattianvalu sattui sadepäivään, mutta sinänsä se on vain hyvä asia, sillä lattiahan ei saa kuivua liian nopeasti, ettei se halkeile.
Heti seuraavana päivänä alkoi välikaton rakennus ja Kiviunelmamme on taas piirun verran enemmän talon kuin rakennustyömaan näköinen. Muutto väliaikaiskotiin lähestyy. Voi tätä tavaran määrää, mikä kiireiseen lapsiperheeseen on kertynyt yli kymmenessä vuodessa. Onneksi uudessa talossa on pienempi varasto eikä autotallia: tavaraa ei mahdu säilömään vaan se on laitettava heti kiertoon.

Tuleva olohuone ja keittiö kuvattuna terassin ovelta.

Jykevät liimapuupalkit jäävät näkyviin räystäiden alle.