Jotain uutta, jotain erilaista

Ennen kuin päästiin siihen pisteeseen, että talo oli nousemassa, vaadittiin paljon pohdintaa. Miksi rakentaa uusi talo, kun lapset kasvavat ja itse asiassa tilan tarve vähenee? Kun tuli mahdollisuus, tekisikö unelmista totta? Vai siirtyisikö toisiin unelmiin?
Rakentamista on toki tehty tässä välissä, mutta ei omakotitaloa. Pari tonttia oli varattuna vuosien varrella, mutta varaukset purkautuivat. Ehkä tontit eivät olleet mieleisiä, aika ei ollut oikea tai itse ei ollut kypsä uuteen talon rakentamiseen. Nyt kaikki palaset loksahtivat: asuntomessualue Saimaan rannalla, aikaa jäisi työn teolta rakentamiseen ja taloudellisestikin hanke olisi mahdollinen.
Usein sanotaan, että pitää rakentaa parikin taloa, että lopulta onnistuu tekemään sen täydellisen talon. Vaikea sanoa, onko täydellistä olemassakaan, mutta useinhan sitä taloon muutettuaan miettii, olisiko voinut tehdä toisin. Jos kokeilee toisen kerran, ehkä joitain asioita tekee nyt "oikein".

Tällä kertaa lähtökohtana oli ulkomuodon suhteen oli saksalainen Huf House. Koska Huf House ei rakenna Suomessa, oli arkkitehdin lainattava heidän ideoitaan ja piirrettävä talo, joka ainakin jollain tavoin henkisi tuota tunnelmaa. Kantavat kattorakenteet tulevat näkyviin olohuoneen korkeassa osassa. Loiva harjakatto ja pitkät räystäät tekevät talosta villa-tyylisen. Ne myös vähentävät kivitalojen usein vähän liiankin kolkkoa ulkomuotoa.
Nyt on kesäkuu ja valtavat liimapuupalkit ovat paikallaan. Jo nyt näkee, kuinka näyttävä sisätilasta tulee. Avoin olohuone, keittiö ja parvi korkeine ikkunoineen on juuri sellainen kuin haluttiin. Portaat lasikaiteella on jo tilattu ja niistäkin tulee juuri halutunlaiset.
Vesikatto valmistui tänään juuri juhannukseksi. Kattopellit jäivät asentamatta, mutta pian päästään lattian valuun ja sisätöihin.